Ikaalisten komearaitainen – kansallispukuperinne ja taito nykypäivään -hanke
Ikaalinen-Seura ry teki 15.2.2017 suomenkielisten alueiden kansallispukujen tarkistuksesta vastaavalle Suomen kansallispukukeskukselle osoitetun Ikaalisten naisen ja miehen kansallispukujen tarkistuspyynnön. Kansallispukuraati hyväksyi pyynnön ja pukuhankkeen asiantuntijaksi nimettiin tutkija Leena Holst. Kansallismuseon aineiston kartoituksen jälkeen 2018 raati hyväksyi naisen puvulle kokonaissuunnitelman ja totesi Ikaalisista kerätyn esikuva-aineiston määrältään runsaaksi ja kankaat näyttäviksi. Tarkistustyötä koordinoi ja mallipukujen valmistusta ohjasi Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas.
Ikaalisten komearaitainen -kansallispukuperinne ja taito nykypäivään – kehittämishankkeelle saatiin päätös 5.9.2018 . Hankkeesta vastaa Ikaalinen-Seura ry, joka toimii yhteistyössä Ikaalisten Kalevalaiset Naiset ry:n kanssa. Hankevetäjänä on luokanopettaja Helena Pesonen. Hanke liittyy Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan ja se kuuluu Leader Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n toiminta-alueeseen. Koko hankkeen kustannusarvio on 55 000€, josta avustuksen osuus on 70 % eli 38 000€. Hankeaika on vuoden 2021 loppuun.
Mitä EU-rahalla saadaan?
Hankkeessa kansallispukujen ammattiompelijat valmistavat kaksi Ikaalisten naisen kansallispuvun mallipukukokonaisuutta Suomen Kansallismuseoon tallennetun museoaineiston pohjalta. Puku palaa juurilleen esikuvanaan ikaalilaisen kansannaisen juhlavaatetus 1700-luvun lopun- ja1800-luvun alkupuolelta.
Suomen kansallispukukeskus vastaa esikuva-aineiston tutkimuksesta ja ohjaa hankkeen aikana työn etenemistä lankojen värjäämisestä oikeisiin sävyihin, kutomisen ja ompelun kautta puvun kaavoittamiseen saakka. Toinen puvuista jää Ikaalinen – Seuralle ja toisen Suomen kansallispukukeskus liittää omaan mallipukukokonaisuuteensa.
Hankkeessa valmistuvan tarkistetun Ikaalisten naisen kansallispuvun kaikkien osien esikuvat korkeakauluksellista paitaa lukuun ottamatta ovat Ikaalisista ja niitä on käytetty tällä paikkakunnalla. Tarkistamattoman Ikaalisten puvun kaikkia osia ei ole enää saatavilla, mutta hankkeen päätyttyä 2021 pukua ja sen osia on mahdollista jälleen saada – tarkistettuna ja entistä kauniimpana ja runsaampana. Tarkistamaton puku erilaisine versioineen säilyttää arvonsa kansallispukuna. Olemassa olevaa pukua voi täydentää tarkistetuilla osilla. Mitäpä, jos hankkisi huivin tai tekisi röijyn täydentämään juhlavaatetusta?
Hankkeen aikana järjestetään koulutustilaisuuksia yhdessä pukuja valmistavan työryhmän kanssa. Koulutuksen järjestelyistä vastaa Ikaalinen Seura ry:n ja Ikaalisten Kalevalaiset Naiset ry:n jäsenistä muodostettu Ikaalisten kansallispukutoimikunta. Ensimmäinen koulutustilaisuus toteutettiin helmikuussa 2018 IKATA:n kanssa yhteistyössä. Koulutukseen osallistui yli 50 henkeä, joista valtaosa oli nuoria opiskelijoita. Näin tämän päivän aktiiviset naiset saavat mahdollisuuden oppia tuntemaan Ikaalisten rikasta käsityöperinnettä ja nuoret käsityöläiset saavat tuntumaa kansallispukuperinteeseen soveltaakseen sitä edelleen omassa työssään.
Hankkeessa valmistuvan tarkistetun Ikaalisten naisen kansallispuvun kaikkien osien esikuvat ovat Ikaalisista ja niitä on käytetty tällä paikkakunnalla. Kun puku alun perin koottiin 1930- luvulla ja myöhemmin täydennettiin, siihen liitettiin osia eri puolelta Suomea. Esiliina on Teiskosta, tasku ja sen nauhat Punkalaitumelta, eikä tykkimyssyn alkuperää tiedetä.
Kansallispuvut ovat myötäilleen aikansa muotia. 30- luvun puku oli kapea, 50-luvulla korostettiin vyötäröä ja leveää helmaa, 60-luvulla nähtiin jopa minihameita. Kankaiden laatu keveni ja määrä väheni ja puvut ommeltiin osittain tai kokonaan koneella. Kansallispuvut etääntyivät alkuperäisistä museomalleistaan. Nyt palataan juurille: Ommellaan käsin ja materiaalit ja kaavoitus seuraavat esikuvia. Puvusta tulee muhkeampi ja näyttävämpi.
Hanke tuottaa myös esitemateriaalia ja dokumentoi tarkistusprosessia sekä kokoaa tietoa Ikaalisten puvun vaiheista.
Haaste
Kansallispuku on kokonaisuus, jonka arvo säilyy. Tyttäret ja tyttärentyttäret ja jatkossa myös pojat ja miehet tekevät uusia pukuja tai kantavat ylpeänä omien vanhempiensa pukuja ja näin perinne jatkuu. Kansalaisopistojen kursseille voi tulla korjaamaan ”kaapissa kutistuneita” pukuja ja tekemään täydentäviä osia. Meidän on syytä tuulettaa vanhat asennepölyt pois kansallispuvuista ja käyttää niitä usein, iloisesti ja ylpeydellä!
Lopuksi haastan lukijat etsimään itselleen, vaikka lainaksi, sopivan kansallispuvun ja pukeutumaan siihen ensi kesän juhlissa. Esimerkiksi Ikaalisten Päivä on mitä parhain juhla nostaa näkyviin hieno perinteemme. Siis, helmat heilumaan!
